Fëa

Kaikessa lyhykäisyydessään päivitetäänpä nyt juhannusmeiningit tänne. Fëa taas kertoo, vaikka “lokikirja” onkin tällä kertaa kirjoitettu veneen sijaan maissa…

Isäntä ja emäntä olivat kovasti puhuneet juhannuspurjehduksesta, joten keskiviikkona, kun me käytiin hakemassa emäntä töistä, odotin tietysti et pääsen merelle. Mutta väärässä olin! Mä en oikein muista, mitä minäkin päivänä tapahtu, mutta mä nyt kertoilen kohokohtia.

Autolla ajeltiin pari tuntia, lopetin piippaamisen heti, kun tajusin, että matka on pitkä. Sitten me tultiin siihen paikkaan, missä on Napsu ja Piki. Eli näytti siltä, että Espoon korvessa vietettäisiin tämä juhannus. Mä oisin halunnu heti järveen uimaan, mutta noi oli ilkeitä, eikä päästäneet. Kuulemma piti olla kuiva, ku mentiin aika pian sisälle kuitenkin. No, pysty sielläkin leikkimään ja höseltämään. Jotain noi kyllä jutteli, että mä rauhotun joka visiitillä nopeemmin ja nopeemmin.

Seuraavana päivänä pääsi sitten jo uimaankin. Mua risoi hiukan kavuta veteen portaita pitkin, ku ne ei olleet niin hyvät, kuin ne joita pitkin menin viime vuonna. Mut ne portaat olikin saunan portaat, nyt menin uimaan laiturilta. Mutta siis aika hienosti mä menin! Vaikka siis pari kertaa mä kyl vähän niinku tipuin, mut toi isäntäväki ei kyl onneks huomannu, ku ne vaan kehu tosi leveesti hymyillen, miten hieno koira mä olen. Ja miten hienoja hyppyjä mä tein! Juhannuksen aikana tulikin uitua tosi paljon ja oli hirveen hauskaa, kun noi heitteli keppejäkin!

Noi ei tosiaan sillon heti uskaltanu päästää mua vapaaksi tai ainakaan ilman jatkuvaa valvontaa ja luoksetulokutsuja, ku sillon aikasemmin mä olen menny naapurin puolelle, enkä tullu takasin ku noi kutsui. Kun me sitten oltiin siinä pihalla yhdessä, niin mä tajusin, että emännän ja isännän kutsuja oli oikeestaan aika kiva kuunnella, kun ne leikki mun kanssa tai heitti kepin järveen. Nekin tais tajuta, et mä tottelen jo paljon paremmin. Ihan vikoina päivinä ne pirut jätti mut Pikin ja Napsun kanssa pihalle silleen, et kaikki ihmiset oli sisällä! Siis mitä ihmettä?! Mä olin niin ulalla, et kun emännän serkku, talon emäntä, kutsu mut sisään, niin mä menin ihan kiireellä.

Pääsin myös leikkimään pikkuihmisen kanssa. Tai ei se niin pieni ole, mutta tosta porukasta pienin. Sen kanssa me mentiin vetoleikkejä ja mä tottelin sitä varmaan siks, kun se oli lapsi.

Mut sit ku me lähettiin kotiin sieltä sunnuntaina, nii jotain ihan hirveetä tapahtu! Piki ja Napsu hyppäs mun kanssa samaan takaluukkuun. Siis MUN AUTOON! Piki oli tosi ärsyttävä, kun se piippas ja mä olin pelkästä hämmennyksestä hiljaa tosi nopeesti. Napsu otti ihan lunkisti koko matkan, mä otin siitä mallia.

Ne tuli sitten lopulta meille, ja viipyivät torstaihin. Maalaistollot haukku jokaista ääntä rappukäytävästä ja isäntä ja emäntä karju kitarisat lepattaen niille, että “hiljaa!” Aika ihmeellisiä, ku ne ei ite tottele omia käskyjään… Mut siis mun mielestä oli aika hauskaa, et mulla oli kavereita. Me leikittiin ja Napsu nyt välillä vähän yritti pomottaa, mut mäpäs vein siltä pallon! Hähhää! (Siitäki kyl tuli sanomista, mut noh..) Aamulenkit oli jänskiä, kun oltiin kolmestaan ja isäntä talutti meitä yksin. Mä ja Napsu vedettiin yhteen suuntaan, mut isäntä totes, että Piki veti vähän joka suuntaan. Mut kyllä se isäntäväkikin oikeesti tykkäs, ku oli useampi koira talossa. Vaikka niillä ehkä välillä menikin kuppi nurin joissain asioissa. Ei me koirat vaan aina osata käyttäytyä!

Semmonen juhannus. Kuvia löytyy Espoosta ja Turusta.

Ryhmät Fëan kirjoittamat, Lokikirja, Ansan kirjoittamat