Fëa

Hoo, varautukaa hehkutukseen. Tänään lähdettiin siis ensin pellolle rallaamaan pahimpia pölöenergioita pois ja pellolta suunnattiin kohti ensimmäisiä pienryhmätreenejä. Olin hivenen hermostunut, kun en ollut varma, miten koiran korvat toimivat agilityhallissa. Omatkin muistikuvat kaikenmoisista ohjausliikkeistä olivat ehtineet hälventyä, oltiinhan hallilla viimeksi kesällä…

Pienryhmä oli tänään todellakin pienryhmä, paikalle ei minun lisäkseni ilmaantunut kuin ohjaaja. Ilmeisesti naapurihallin kisat olivat vaikuttaneet väkeä vähentävästi. Kiitos kuitenkin ohjaajalle, että jaksoi kanssamme vetää vähän treeniä! Oli tarpeen tämä kokemus, luottamusta itseen ja koiraan tuli roppakaupalla, vaikka mitään erityisen tyylipuhtaita suorituksia ehkä ei tehty. Mutta jestas, miten Fëa kuunteli! Saatoin jutella ohjaajan kanssa ja Fëa hiukan harhaili siinä lähistöllä, muttei kuitenkaan juossut päättömänä ja tuli luokse kutsusta. Jos meni kohti estettä (A-este on ihana, sitä tekis mieli kiivetä) ilman lupaa, huikkasin ja matka katkesi siihen paikkaan. Uskomatonta!

Laitetaas tähän nyt rata, jota pätkissä mentiin läpi muutaman kerran:

3 x hyppy, ennen viimeistä mun valssi
Kepit
Putki
A, jonka jälkeen mulla valssaus
Rengas
Hyppy
Puomi
Hyppy
Pituus

(Himoitsin Macissa toimivaa ratadesign ohjelmaa, sais lukijatkin hiukan paremman käsityksen, kun voi piirtää ratansa. Nyt koekäytössä Clean Run Course Designer, josta luultavasti hyytyy trial-oikeudet ennen seuraavia agitreenejä… Muitakin vinkkejä siis otetaan vastaan, tarvitsee siis pyöriä Windowsin sijaan Macissa.)

Minähän tietysti sähelsin minkä ehdin. En ollenkaan nähnyt sitä, että missä kohtaa pitää itse vaihtaa ohjaavaa kättä valssaamalla ja muutenkin olin aika käsi. Eleganssi on mun liikkeistä aika kaukana.

Hypyt meni Fëalta nätisti, korkeutena oli 50 cm. Kolmen peräkkäisenkin sarja meni sitten siinä vaiheessa, kun tajusin valssata.

Kepeillä meni pari kertaa ihan hyvin, mutta mulla on siinä se ohjaus ihan hakusessa vielä. Nyt kuitenkin jo rinta menosuuntaan, aiemmin olen peruuttanut ja ohjannut koiraa kädellä. Tämä vaatii paljon treeniä.

Kepeiltä mentiin tosi hienosti putkeen. Viimeisellä kerralla Fëa jäi haaveilemaan putken sisään, mitä lie jännää löysi. Ihmettelin hetken, ku koiraa ei näy kummastakaan päästä. Huikkasin sitten uudestaan, että ”putkeen!” ja sieltähän se sitten tuli ihan oikeasta aukosta ulos karmeaa vauhtia. Putkessa meillä ei ole mitään ongelmaa ja tuokin putki oli hiukan kaareva, eli ulos ei toisesta päästä nähnyt.

A-este taitaa olla Fëan lemppari. Kauheella vauhdilla sinne kiivetään, pitäisi kontrolloida sitä vauhtia hiukan, että ei hyppää A:lle mennessä tohkeissaan kontaktin yli. Ei kyllä tehnyt sitä, mutta lähellä oli. Alastulossa se ”pyspys” -käsky tuntuu menneen kaaliin, jää ihan nätisti odottelemaan palkkausta. Tosin pari kertaa jarruttelin sen vauhtia jo ylösmennessä, jolloin alastulo oli hyvinkin rauhallinen.

Rengas meni ekalla kerralla ihan täydellisesti. Sitten pässi päätti, että altakin pääsee. Sitten yritettiin heitellä palloa sun muuta sieltä renkaasta läpi, mutta ei – ali vaan! Namilla sain sitten pari kertaa sen ohjailtua oikeasta aukosta ja palkkauksena namia ja iso iso repimisleikki. (Palauttaa muuten lelun tosi hienosti revittäväksi, jos päästää itse irti. Pieni rallikaarros täytyy ottaa, mutta kuitenkin emännän kanssa on hauskempaa leikkiä.)

Puomi oli ihan iisiä kauraa. Mitä nyt yhdellä kertaa neiti oli turhan innokas ja oli pudota ylös kavutessaan, mutta sai kuin saikin vältettyä putoamisen.

Pituus oli ekalla kokeilulla liian pitkä, potkaisi viimeisen palikan kumoon. Se olikin sitten ainut kerta, kun sen kanssa oli ongelmaa.

Koira käyttäytyi niin hyvin, olen nyt vielä illallakin aivan fiiliksissä neidin fiksuudesta! Oli siellä kyllä yksi isompi lipsahdus, kun ennen kuin ehdin kieltää, meni pässi omia aikojaan keinuun. Keinuun, jota siis ei ole harjoiteltu ilman, että joku on ottamassa keinua vastaan. Kauhulla katsoin, että nyt kolahtaa ja koira pelästyy. Eikä mitä. Hienosti tasapainoili ja hyppäsi pois kolahduksen jälkeen. Ja oli sen näköinen, kuin mitään ei olisi tapahtunut, jatkoi tutkimusmatkaansa tyytyväisenä kunnes kutsuin luokse (siis melkolailla heti, mutta viiveellä. Säikähdin, että säikähtääkö se sitä paukahdusta. Siksi en nyt edes torunut mitenkään oma-aloitteisesta esteenkäytöstä).

Kamera ei ole viime aikoina juuri laulanut, mutta laitetaan loppukevennykseksi Fëasta kuva, joka otettiin lonkka- ja kyynäräkuvien jälkeen illalla. Alla oli siis jo monen monta tuntia toipumista rauhoituksesta, mutta tuo oli ihan iltaan ja yöhön asti vaisu. Ja hauskuutti meitä näyttämällä niin hirveän fiksulta  suu auki. Jostain syystä sillä oli koko päivän suu auki, ihan kuin sillä olisi naama jotenkin halvaantunut tai muuta vastaavaa. Söi ja joi ihan jees, mutta oleskeli suu auki.

MINÄ OLLA HYVIN FIKSU BORDERCOLLIE,
TE USKOA NYT!

MIKSI TE NAURATTE?! Hä?

P.S. Kävinpä juuri äsken kurkkaamassa, josko tulokset lonkista olisi tulleet jo KoiraNettiin. Olivat tulleet. A/A lonkat, 0/0 kyynärät. Jes!

 

Ryhmät Agility, Ansan kirjoittamat