Fëa

Me halusimme perheenlisäykseksi koiran. Kaverin, joka vie meidät lenkille ja kävelylle metsään. Kun olimme tehneet päätöksen siitä, että taloon tulee koira, piti vain päättää meille sopiva rotu. Lähtötilanne oli seuraava: Ansa halusi cockerspanielin, koska sellainen oli hänen perheessään aina ollut. Joni taas oli kiinnostunut saksanpaimenkoirasta tai sekarotuisesta. Ansaa sakemanni ei sytyttänyt lainkaan ja sekarotuinen hiukan mietitytti, ja Jonin mielestä cockerspanieli oli verrattavissa jalkarahiin. Tästä sitten lähdettiin tutkimusretkelle rotumääritelmien viidakkoon.

Kahlasimme läpi monet rotukuvaukset ja bordercollie nousi useampaankin otteeseen esille. Monta kertaa me myös hylkäsimme ajatuksen, sillä pelkäsimme hiukan rodun aktiivisuutta. Kaikkialla korostettiin sitä, että koira vaatii tolkuttomat määrät liikuntaa, hillittömästi aktivointia sekä harrastuneisuutta, jottei koira sisusta turhautuessaan kämppää täysin uuteen uskoon. Vaikutti siltä, että bordercollien omistajan tulisi omata lähes yli-inhimilliset kyvyt kasvatuksessa ja aktivoinnissa. Tai sellaisen kuvan touhusta ainakin sai. Lopulta kuitenkin päätimme, että asiasta on otettava kunnolla selvää, ja otimme yhteyttä useampaan kasvattajaan. Ajatuksena oli selvittää sopiiko kasvattajien mielestä bordercollie meille ja me bordercollielle.

Niinhän siinä sitten kävi, että 16. joulukuuta 2007 meille kotiutui pieni bordercollienarttu Fëa, viralliselta nimeltään Bearpon’s Black Viper. Kutsumanimi koirakaverille poimittiin JRR Tolkienin kehittämästä haltiakielestä, jossa sana fëa (lausutaan feea) tarkoittaa henkeä tai sielua.

Kun kävimme Inkoosta pennun hakemassa, pääsimme näkemään paimennusta, ja Fëakin tutustui kyseiseen taitoon. Tosin aitaukseen aikuisen koiran ja ohjaajan kanssa päässyt tyttömme pyrki aidanraoista pakoon. Eivät olleet lampaat neitokaisen mielestä vielä kovin kiinnostavia, vaan ennemmin hiukan pelottavia.

Fëan kanssa on tarkoitus harrastaa ahkerasti. Joni on kiinnostunut pelastuskoiratoiminnasta, ja myös TOKO jäänee Jonin heiniksi. Ansa on innostunut agilitystä sekä koiratanssista, ja toki myös kotona tokoilusta. Paimennusta käydään varmasti porukalla kokeilemassa Fëan syntymäkodissa. Katsotaan, mikä Fëaa itseään sitten tulevaisuudessa kiinnostaa…

Fëan äiti on Kieran (tuttavallisesti Flinga) ja isä Somollis Pelle. Molempiin vanhempiin pääsimme tutustumaan, kuten myös Fëan isoisään Floydiin. Mahtavia tyyppejä koko porukka. Avointa ja iloista koirakansaa.

Tästä blogista pääset tutustumaan meidän kolmen, Fëan, Ansan ja Jonin yhteiseen taipaleeseen kuvien ja kertomusten kautta.